RAY:n toimitusjohtaja Velipekka Nummikoski avasi lisää näkemyksiään rahapeleistä. ( HäSa 17.2 ) En edelleenkään ole aivan vakuuttunut hänen argumenteistaan.
Hän kirjoitti että nykyinen monopolijärjestelmä on paras mahdollinen järjestelmä pelihaittojen ehkäisyn, rikollisuuden torjunnan, kuluttajan suojan sekä yhteiseen hyvään tuloutettavan rahamäärän kannalta ja näistä asioista vallitsee parlamentaarinen yksimielisyys yli puoluerajojen.
Väitän, että RAY ei ole ehkäissyt yhdenkään pelaajan ongelmapelaamista täyspoteissaan ilman, että asiakas on ollut itse asiassa aloitteellinen. Kantani saa todistaa vääräksi. Jos asiakas itse joutuu tajuamaan, että pelaaminen on lähtenyt lapasesta, on aivan sama kuinka vastuullinen pelipaikka puheissaan on.
On mielenkiintoista, että Nummikosken peruste lisenssipohjaista järjestelmää vastaan on se, että pelipaikkavaihtoehtoja olisi asiakkailla tuhansien sijasta ”vain” muutamia kymmeniä. Kuitenkin yksi ainoa monopoli sitten onkin se paras vaihtoehto kuluttajalle. Erikoinen näkökanta. Mutta argumenttien ohentuessa olemattomiksi, vedotaan suomalaisiin edunsaajiin.
Rahapelimarkkinoissa näyttäisi pesivän eräs erikoisuus. Se on ilmeinen verottamisen mahdottomuus, koska tulojen pelätään aina putoavan, kun monopoli murtuu. Hämmentää vain, että miten ihmeessä kaikkea muuta liiketoimintaa pystytään verottamaan, mutta rahapeliyhtiöiden voittojen verottaminen on mahdottoman vaikeaa.
Yhdessä asiassa Nummikoski on kiistämättä oikeassa. Parlamentaarinen yksimielisyys yli puoluerajojen taitaa silti olla hivenen vahva muotoilu, mutta yleinen konsensus asiassa on. Lukijoiden kannattaa tässä yhteydessä huomioida, että sama parlamentaarinen yksimielisyys on myös sitä mieltä, että Suomen ( työntekijämäärältään ) suurimman rahapeliyhtiön parhaaksi asiantuntijaksi valittiin ( silloisen ) pääministerin erityisavustaja. Parhaan rahapeliasiantuntijanhan RAY:n toimitusjohtajaksi olettaisi valittavan.
Loppujen lopuksi kysymys on rahasta. Nummikosken luku oli 1,2 miljardia euroa. Suomeen on kasvatettu kaksi jättiläistä ( RAY ja Veikkaus ) joiden tuotoista kaikki ovat kiinnostuneet. Näiden yhtiöiden rahavirtoja ohjataan poliittisesti. Kannattaa ajatella myös sitä, että tukirahoja jaettaessa näkymättömiin jäävät ne, jotka rahoja eivät saa. Ainoastaan maksettuja tukia tarvitsee selitellä julkisuudessa.
Kolikkopeleihin koukutetut mummot ja papat alkavat kuolla, joten nuorison suosimaan nettipelaamiseen pitäisi päästä kiinni. Odotan Nummikoskelta & co jyrkkiä vaatimuksia suomalaisten kuluttajien oikeuksien polkemisesta internetissä.
Vuosikymmenien propaganda on mennyt kansaan hyvin perille. Lauantaisin nyrkit valkoisina lottokuponkiaan puristavalle jättipotin odottajalle riittää pienempikin potti. Muuten menisi elämäkin pilalle. Miksi turhaan miettiä tarjontaa kun huonokin ( pakon sanelemana ) kelpaa?
Edellä lukemasi teksti julkaistiin päivän Hämeen Sanomien mielipideosastolla.