Onpa hyvä, että edellisten eduskuntavaalien äänestystulos oli sellainen, että hallitusneuvotteluiden pääosan esittäjät ovat miehiä. Tuleva pääministeri on mies, tuleva valtiovarainministeri on mies ja tuleva ulkoministeri on mies. Muuten, presidenttikin on mies. Kyllä Suomessa on nyt asiat hyvin.
Eikö olekin mielenkiintoista tekstiä? Tällaista et ole kuullut yhdenkään suomalaisen miespoliitikon sanovan. Miksi? Se tulkittaisiin vanhoilliseksi tai vähintäänkin sovinismiksi ja sanoja teilattaisiin mediassa. Miksi? En osaa sanoa. Kaksinaismoraalin vuoksi? Minkä kaksinaismoraalin?
Monilla naisilla on aika hassu logiikka. Spede on kuvaillut tätä mainiosti. Usein eri vaaleissa ehdolla olevat naiset korostavat juuri naiseuttaan. Naiseutensa vuoksi he ovat mielestään parempia ehdokkaita ( ja siten luonnollisesti myös edustajia ) kuin miehet. Tyypillisesti näillä ihmisillä on vasemmalle kallellaan olevat arvot. Asia ei ole yllätys, sillä sosialismissa tunnetusti jotkut vain ovat vähän tasa-arvoisempia kuin toiset.
Kun naisia on päässyt aluksi ehdolle, ja vaalien jälkeen läpi, on alkanut hehkutus. ”Hienoa, naiset! Me teimme sen! Nyt pääsi x määrä naisia läpi, tuli uusi ennätys! Mahtavaa! Upeaa!”
Tuon kaltaisia kannustuksia on tullut luettua, kuultua ja nähtyä eri medioissa monien, monien vaalien jälkeen. Eikä siinä mitään. Eihän tuossa lähtökohtaisesti mitään pahaa ole. Mutta vaihdetaanpa ylistyksen kohteeksi mies. Niinpä. Vaikeaa se olisi, vaikka kyse on täydellisesti samasta asiasta. Sukupuolensa vuoksi jo(i)takin henkilö(it)ä kannustetaan. Mielestäni naisten hassuksi kuvailemani logiikka seuraa siitä, että miksi mies ei saisi olla tyytyväinen miesehdokkaaseen jos nainen kerta saa olla naisehdokkaaseen, korostetusti vain sukupuolensa vuoksi?
Naiset vastaavat, että tasa-arvon vuoksi. Tasa-arvon vuoksi on siis sukupuolen perusteella hyväksyttävää ja poliittisesti korrektia valita / korostaa ehdokasta, jos hän vain sattuu olemaan nainen. En näe asiaa tasa-arvoisena vaan miestä syrjivänä. Tasa-arvo ei ole mielestäni sitä, että korostetaan sukupuolta vaan sitä, että ollaan nimenomaan välittämättä sukupuolesta.
Syyt, miksi kirjoitan tätä tekstiä, on muutamat viime aikojen tapahtumat ja eräitten henkilöiden ulostulot. Haluan esittää oman mielipiteeni kyseisistä asioista.
SDP:n Jutta Urpilainen kertoi Hämeen Sanomissa ( 21.5.2015 ), että hänen mielestään lasikatto on palannut politiikkaan. Suomeksi sanottuna siis naiset eivät enää etene kirkkaimmille paikoille saakka. Hän ottaa esimerkiksi neljä vuotta sitten vallinneen tilan, jolloin puolueiden puheenjohtajista puolet oli naisia. Mitä ihmettä? Urpilaisen mukaan ilmeisesti on niin, että suomalaisten puolueiden puheenjohtajista vähintään puolet on oltava naisia koska joskus on ollut niin. Tämä on siis tasa-arvokysymys! Kun nyt näin tilanne ei enää olekaan, lasikatto on muka palannut.
Ymmärtääkseni jokaisella puolueella on vain yksi puheenjohtaja. Puheenjohtaja puolueisiin käsittääkseni valitaan puoluekokouksessa tai vastaavassa tilaisuudessa. Sekä miehet että naiset saavat asettua ehdolle. Mutta jos puolessa puolueissa ei tulekaan valituksi nainen, on se Urpilaisen mielestä lasikaton paluu. Puoluekokousedustajien äänestyksellään osoittama tahto lienee sivuseikka, kun kyse on tasa-arvosta, tai oikeammin naisten valituksi tulemisen pakollisuudesta. Tasa-arvoa ei siis ole naisten ( tai miesten ) mahdollisuus tulla valituksi vaan pelkästään naisen valinta. Mielestäni tuo on erikoista tasa-arvoajattelua. Mitäpä muuta voi odottaa porukalta, jonka pää-äänenkannattaja liputtaa SDP:ta tasa-arvoisimpana puolueena erikoisella tavalla: selvällä naisenemmistöllä! Sama porukka on myös tuonut riesaksemme äärimmäisen pätevät ministerit kuten Krista Kiurun ja Maria Guzeninan.
Feministit ovat mielenkiintoisia otuksia. Oletan, että tarinan nainen on feministi, toki aivan varma en voi olla.
Feministit tykkäävät määritellä asioita erikoisilla ( usein aivan uskomattomiin sfääreihin kohoavilla ) tavoilla. Milloin sukupuoli nähdään pelkkänä sosiaalisena konstruktiona eikä biologialla ole asian kanssa juurikaan tekemistä tai jotakin muuta terveelle järjelle tavoittamatonta huttua. Ilmeisesti asia on sitten niin, että koska jokainen mies ja nainen ei ole toistensa kopioita vaan yksilöitä, niin miehiä ja naisia selvimmin yhdistävät tekijät halutaan jättää huomioitta. No, asia ei ole minun murheeni.
Nyt eräs ( feministi? ) halusi määritellä huumorin rajoja. Ei saa sanoa noin, soo soo! Aikuista miestä ei saa tytötellä, koska tyttö ei ole synonyymi heikolle. Lisäksi hän halusi muuttaa valtarakenteita.
Ole hyvä ja yritä muuttaa ihan rauhassa, mutta sinun on turha tulla kertomaan mikä saa olla kenenkäkin mielestä huumoria, oli se ”korrektia” tai ”mautonta” tai mitä tahansa. Maailmassa pilkataan mitä törkeimmin kaikkea mahdollista mitä töykeimmin tavoin. Ja hyvä niin. Kaikelle saa ja pitää voida nauraa. En suosittele eksymään internetin ( sensuroimattomien ) huumorisivustojen ihmeelliseen maailmaan, jossa todellakin lyödään kaikkea maan ja taivaan väliltä, aivan surutta.
Palatakseni varsinaiseen asiaan, olen Sini Puurtisen kanssa eri mieltä. Tyttö on nimenomaan synonyymi heikolle, kun verrokiksi otetaan ammatikseen erittäin fyysistä lajia pelaava mies. Feministeillä tuntuu menevän logiikka aina solmuun, kun joku vähän tölväisee. Jos tarvitsen esimerkiksi vartijan tai poliisin suojelua väkivallan uhkaa vastaan niin en todellakaan halua, että vartija tai poliisi olisi tyttö. Haluaisin, että voisin turvautua fyysisesti itseäni vahvemman apuun. Koska luullakseni Peppi Pitkätossu on kuitenkin satuhahmo eikä todellisuudessa elävä tyttö.